Tapanin pedaaliautot

Teksti KAI SALMIO

SUOMALAISTEN KERÄILYHARRASTUKSET OVAT MONINAISET. KERÄILY ALOITETAAN USEIN JO VARHAISIÄLLÄ, JOLLOIN KOHTEINA OVAT YLEENSÄ SAMANTYYPPISET ASIAT. MYÖHEMMIN KERÄILYHARRASTUS JALOSTUU YKSILÖLLISEMMÄKSI, IKÄÄN KUIN JOKAISEN KERÄILIJÄN OMAN PERSOONALLISUUDEN JATKEEKSI.

Suomalaiset ovat keräilyn mestareita, josta ovat todisteena aika ajoin eri paikkakunnilla järjestettävät keräilynäyttelyt ja myyntitapahtumat. Hyvänä osoituksena keräilyharrastuksen mittavuudesta ovat myös erilaiset keräilyalanmessut, joissa vierailee vuosittain tuhansia innokkaita omien keräilykohteidensa kuninkaita. Kotimainen edesmennyt suosittu tv-sarja Hakupalat toi koko kansan tietoisuuteen suomalaisten hämmästyttävän moninaiset keräilynkohteet. Ohjelma osoitti, että lähes kaikki on mahdollista keräilyn kiehtovassa maailmassa. Nykyään saattaa tosin olla vaikeata enää keksiä sellaista keräilyn kohdetta, jota kukaan muu ei jo toteuttaisi. Tämän ei kuitenkaan pitäisi aiheuttaa sen suurempia päänvaivoja kekseliäälle kansakunnalle, joka kartuttaessaan omia mielenkiintoisia kokoelmiaan, taltioi samalla myös arvokasta kulttuurihistoriaa jälkipolvien ihmeteltäväksi.

Eikä tule missään tapauksessa kyseenalaistaa keräilyharrastusten sosiaalisia vai-kutuksi, sillä keräilijät pitävät aktiivisesti yhteyttä hengenheimolaisiinsa ja kohtaavat näitä mitä erilaisemmissa paikoissa. Toki joukosta saattaa löytyä myös tietynlaista erakkomaisuutta, mikä saattaa ilmetä “vähemmän meteliä” -tyylillä eli henkilö ei halua tuoda toisten tietoisuuteen tai kaiken kansan nähtäville omia kokoelmiaan. Vasta henkilön siirryttyä autuaammille keräilymaille, loistavat kokoelmat putkahtavat esille esim. omaisten toimesta ja näin on ihmisillä jälleen aihetta kummasteluun.

Polkuautojen keräilyä


Polkuautojen keräily on osa laajakirjoista keräilytoimintaa ja sitä on harrastettu jo pitkään ympäri maailmaa. Polkuautojen historia ulottuu hyvin kauas, tosiasiassa ei edes tarkalleen tiedetä, milloin ensimmäinen pienoisauto näki päivänvalon. Tämä tapahtui oletettavasti kuitenkin vasta sen jälkeen, kun ensimmäiset oikeankokoiset autot alkoivat kuluttaa maanteitä. Ranskassa myytiin tiettävästi kautta aikojen ensimmäiset polkuautot tasan 100 vuotta sitten eli vuonna 1902. Pedaaliautot olivat kuitenkin vain hyvin harvojen herkkua, sillä polkuauto maksoi tuolloin saman verran kuin höyryvoimalla toiminut pesukone, joten ei ole vaikeata arvata, kumpi kapistus perheeseen tuolloin ensisijaisesti hankittiin, mikäli hankittiin lainkaan.

Polkuautoja rakennettiin teollisentuotannon lisäksi paljon myös kotikonstein. Materiaaleina käytettiin niin puuta kuin metalliakin eli periaatteessa käytettiin samoja materiaaleja kuin polkuautoteollisuus. Rungot valmistettiin usein metallista ja korin rakennusaineena käytettiin mm. vaneria. Pyöriä saatiin esim. lastenvaunuista ja myöhemmin myös polkupyöristä. Eräs tunnetuimmista kotimaisista polkuautojen rakentajista oli helsinkiläinen viilari Lauri Naaramo, joka rakensi 30-, 40- ja 50-luvulla mm. Helsingin Pirkkolassa sijainneessa kotiverstaassaan useita toinen toistaan komeampia polkuautoja mm. jälkipolvelleen. Vastaavia taitavia polkuautojen valmistajia löytyi varmasti kaikkialta Suomesta, sillä tehdasvalmisteisen pedaaliauton hankkiminen oli monelle rahallisesti mahdotonta. Polkuautot eivät olleet niitä edullisimpia lastenleluja, joita markkinoilla oli muuten tarjolla runsain mitoin.

Turkulaisella Tapani Vesasella on hieno ja kattava kokoelma niin vanhoja kuin uudempiakin polkuautoja. Kaiken kaikkiaan mieheltä löytyy tällä hetkellä pedaaliautoja yli 50 kappaletta. Jotkut yksilöt ovat vielä projektiasteella ja vaativat kunnostusta ennen “käyttöönottoa”. Polkuautojen aktiivisen keräilyn Tapani aloitti yli 10 vuotta sitten. Tätä ennen Vesasella oli ollut omistuksessaan mm. erittäin harvinainen formula-kuljettaja Keijo “Keke” Rosbergin kilpa-autosta tehty polkuauto, mutta tuolloin ei mies vielä ollut tietoinen tulevasta keräilyharrastuksestaan. Asia on toki harmittanut jälkikäteen, mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin ko. kilpuri löytyy myös Tapanin kokoelmasta. Hauska yksityiskohta miehen nykyisessä keräilyharrastuksessa on se, että Tapani ei itse omistanut nuoruudessaan ensimmäistäkään polkuautoa, ainoastaan joku mäkiauto tulee mieleen nuoruusvuosilta, Vesanen toteaa. 

Vanhimmat Tapanin autot ovat peräti 30-luvulta ja nuorimmat keräilynkohteet ovat niinkin uusia kuin 90-luvulta. Vesanen hankkii kokoelmaansa nimenomaan sellaisia kohteita, jotka eritoten miellyttävät esteettisesti miehen silmää. Kaikkia tarjolla ole-via polkuautoja ei välttämättä osteta vain sen takia, että kokoelma olisi määrällisesti kattava. Kohteessa voi miellyttää jokin aivan pienikin asia, vaikka auto muotoilullisesti olisi muuten vähemmän kiinnostava. Erityisen mielenkiintoisia ovat luonnollisesti vanhat peltikoriset ajopelit, joiden hinta saattaa tosin joskus kohota pilviin. Eritoten Jenkeissä vanhat pedaaliautot saattavat maksaa maltaita, sillä useista hyväkuntoisista tai entisöidyistä polkuautoista joutuu pulittamaan jopa oikean auton hinnan! Hintalapussa voi hyvinkin seistä yli 10 tuhannen taalan lukema, joten pikkurahalla harvinaisempia malleja ei osteta muuten kuin hyvällä tuurilla. Kovassa huudossa vanhat poljet-tavat autot ovat myös esim. Englannissa ja Saksassa. 

Tapanin vanhin polkuauto on englantilaisen Lontoossa sijainneen L. Bros tehtaan valmistama pedaaliauto (L.B.4242.) 30-luvun varhaisemmilta vuosilta, tarkkaa valmistusvuotta ei ole vielä pystytty selvittämään. Auton esikuvana on ilmeisesti toi-minut 20- ja 30-luvun vaihteen Chevrolet, sillä Letukan logo löytyy stanssattuna keulan jäähdyttimestä. Tapanin mukaan polkuauto tuli markkinoille usein muutaman vuoden oikeaa esikuvaansa jälkijunassa. Tämä auto löytyi salolaisesta vanhantavaranputiikista vuonna -99. Brosin valmistamassa autossa on metallirunko, peltinen kori ja metallirenkaat, joissa on nahkaiset kulutuspintanauhat. Autossa on mielenkiintoinen yksityiskohta eli harvinainen aukeava ovi, jonka ansiosta nuori polkija sai heti kättelyssä oikeanlaista fiilistä autoilun maailmasta. Vesanen on säilyttänyt polkuauton liki alkuperäisessä ajanpatinoimassa asussaan, ainoastaan musta nahkainen sufletti on uusittu turkulaisen Reijo Kulmalan (Classic Tmi) toimesta. Vanhat polkuautot ovat kuin mikä tahansa antiikkiesine eli sen säilyttäminen nykyisessä ajankuluttamassa asussa on enemmän kuin suotavaa.

Tri-Ang Toysin peltikoppaiset

Tapanin arsenaalin eräs mielenkiintoinen polkuauto on vuonna -99 helsinkiläisestä Lena Brusinin emännöimästä Pop-Antiikki -nimisestä liikkestä hankittu puukorinen auto, jonka alkuperä on ainakin toistaiseksi tuntematon. Polkuauton oli jättänyt myyntitilille eräs vanhempi mieshenkilö, joka oli saanut auton perinnökseen. Auto voi olla tehdas tai kotitekoinen, mutta tietyt ratkaisut ja osat antavat vaikutelman tehdasvalmisteisesta kulkupelistä. Puukorisessa autossa on peltiset lokasuojat ja muitakin metalliosia löytyy jonkin verran mm. pedaalirunkojen osalta. Puisia osia ovat myös poljin-tangot, joilla voimansiirto välitetään vetävälle takapyörästölle, ratti sekä van-ne/pyöräkokonaisuudet. 

Polkuautoja on valmistettu useammassa tehtaassa ympäri maailmaa. Englantilainen Tri-ang Toys on yksi suurista eurooppalaisista pedaaliautojen valmistajista, joka aloitti tuotantonsa viime vuosisadan alkupuoliskolla. Tri-angin tuotevalikoimaan sisältyi myös runsaasti muunlaisiakin leluja. Tapanilta löytyy useampia Tri-angin valmistamia peltikorisia autoja, joista vanhin on vuodelta 1936. Tämä punainen “paholainen” hankittiin kymmenisen vuotta sitten helsinkiläiseltä Karl-Erik Nymanilta, jolla oli leikkikaluja myyvä liike pääkaupungissa. Nymanilta tuli hankittua samalla myös toinenkin peltikorinen malli eli italialaisen Giordanin Bolognan-tehtailla valmistettu Mercedes Benz, joka oli jossakin vaiheessa toiminut jonkun helsinkiläisen liikkeen näyteikkunan somistuksena. Mersu on valmistettu 60-luvun alkumetreillä ja siinä on lituskaisella 4,5 voltin patterilla toimivat etuvalot.

Muita Tri-ang Toysin valmistamia polkuautoja ovat vihreä sotajeeppi, jossa on metallivanteet ja renkaat sekä kumiset kulutuspinnat. Mintunvihreän Tri-angin pedaali-auton esikuvana on toiminut 50-luvun loppupuoliskon Plymouth ja se on Tapanin toi-mesta maalattu uudelleen samalla värillä kuin miehen yksi suhde yhteen oleva harvinainen harrasteauto Imperial Crown Southampton 2d ht coupe -58 (valmistettu 1939 kpl). Kyseisen mallinen polkukaunotar löytyy tehtaan vuoden -59 jouluesitteen kannesta, kuten myös toinenkin Tri-angin auto eli sininen Squad Car -poliisiauto, jossa on patterilla toimivat etuvalot. Konepelliltä puuttuu toistaiseksi siihen kuuluva sireeni, mutta sellainenkin löytyy jo varaosa-autoksi hankitusta aihiosta. Kromiset pinnavanteet ja runsas kromin käyttö keulassa antavat olettaa, että ko. poliisimalli ei ollut halvin vaihtoehto silloisesta polkuautovalikoimasta. Kumiset pyörät ovat tyypillinen varuste tämän ikäisissä pedaaliautoissa. Imperialin väriseksi maalatulla polkuautolla on kunnia olla juuri se pedaaliauto, josta polkuautojen keräilyharrastus sai Vesasen osalta alkunsa.

Tapanilta löytyy Tri-angin valmistama polkuauto myös 50-luvun alusta. Auto hankittiin Ruotsista Södertäljen romumarkkinoilta, josta on tullut tuliaisina muitakin polkuvälineitä. Pedaaliauto on ilmeisesti aikaisemmin kuulunut Ted-nimiselle pojan-klopille, sillä siniseen peltikuoreen on maalattu juuri kyseinen nimi. Autoon on otettu suunnitteluvaiheessa mallia oletettavasti 40-lukulaisesta ajoneuvosta ja sen virtaviivaisen pyöreät ja nostalgiset muodot eivät jätä anoppiakaan kylmäksi. Autossa on metallivanteet, jotka on rengastettu kumipyörillä.

Itäisessä naapurissamme osataan valmistaa myös polkuautoja, joiden viimeistelytaso on jokseenkin kirjava. Jotkut mallit ovat hyvinkin pelkistettyjä, mutta toiset voi-vat ilahduttaa harrastajaa positiivisesti, kuten sininen Mosse (valmistettu -94), jossa on takana toimivalta tuntuva jousitus. Tällaista mekaanista herkkua ei löydy monestakaan kilpailevasta länsimaisesta vastineesta. Muita idänihmeitä ovat rock´n roll -henkinen punakeltainen Lada ja myrkynvihreä Samara vuodelta -77.

Harvinainen Pathfinder

Kokoelmasta löytyy myös useita uudempia muovikorisia malleja, kuten italialaisen Toys Toys -tehtaan valmistamat: Ferrari F40, 59-mallinen Cadillac, Batmobile ja 56-mallinen Renault 4, johon löytyy myös alkuperäinen pakkauslaatikko. Vihreä avo-malli löytyi Turusta Keskusautohallista, jossa niitä oli myynnissä vain 3 kpl. Muovikoriset mallit yleistyivät voimakkaasti 50-70-luvulla, tosin muovien voittokulku oli alkanut jo heti toisen maailmansodan päätyttyä. Nykyaikaisen muovin edeltäjähän oli täys-synteettinen fenolimuovi eli bakeliitti, joka oli saanut nimensä sen kehittäjältä, belgialaissyntyiseltä Leo Baekelandilta. Bakeliittia ei tiettävästi kuitenkaan käytetty juurikaan polkuautoteollisuudessa. 70-lukulaista muovikoppaista autoa Vesasen kokoelmassa edustaa oletettavasti englantilaisvalmisteinen kopio Ferrarin 30- ja 40-luvun vaihteen formulatyyppisestä rata-autosta, jossa on myös muovinen ratti sekä kromivanteet kumipyörillä. Nostalgiset STP- ja GULF-tarrat antavat mukavan lisäsäväyksen punaiselle kilpurille. Ferrarista ei löydy mitään valmistajan merkintöjä, mutta erilaiset “tekniset” ratkaisut ja tyyli antavat vihjeitä valmistusmaasta.

Tapanin polkuautoista teknillisesti kehittyneintä pedaaliautoa edustaa yllättäen kotimainen 60-luvun alun valmiste, todennäköisesti Helsingin Teräskalusteen eli Hetekan valmistama kirkkaansininen siipivehje. Hetekahan tuli kansakunnalle tunnetuksi nimenomaan “trampoliinimaisesta” metallisängystään, joita löytyy vielä nykyäänkin usean kerrostalon vinttitiloista. Teräskaluste valmisti myös esim. lastenvaunuja ja rattaita. Täyttä varmuutta auton alkuperälle ei kuitenkaan ole saatu, mutta “pölykapseleista” löytyvät heteka-tekstit puoltavat kotimaisuutta, kuten myös ajovalojen “lasiosat”, jotka on valmistanut Helsingin Muoviyhtymä. Autossa on kahdella 4,5 voltin paristolla toimiva valo- ja vilkkujärjestelmä, mikä käsittää ajovalojen lisäksi takavalot ja releistetyt vilkut sekä edessä että takana. Valojen ja vilkkujen katkaisijat sijaitsevat kojetaulussa ja koko järjestelmä kattaa hulppean määrän hyvin ohutta sähköpiuhaa. Renkaina pyörivät kumipyörät ja vanteet on valmistettu metallista.

Vesasen kokoelman ehdoton helmi on englantilaisen Austin Motor Company Limitedin vuonna 1949 valmistama Pathfinder, jonka esikuvana oli Jameison OHV 750 Austin Seven racing car, myöhäiseltä 30-luvulta. Pathfinder-nimen keksi silloinen työjohtaja Sir George Harrison. Tehtaan suosituin malli oli akuankka-automainen Junior Forty eli tuttavallisemmin J40, joka polveutui -48 mallin A40 Devon and Dorset sa-loonista. Polkuautotehdas (Austin Junior Car Factory) aloitti toimintansa heinäkuun 5. päivänä 1949. Pedaaliauton ideoijana voidaan pitää Austinin hallituksen puheenjohtaja Leonard Lordia, joka esitteli oivalluksensa alkuvuodesta 1946. Ensimmäinen tuotantomalli oli juuri Pathfinder Special, joita oli alun perin suunnitelmissa valmistaa peräti 250 kappaletta per viikko. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut ja kilpurimallista luovuttiin yllättäen jo vuonna 1950, ja tilalle tuli J40. Polkuautojen valmistus ja maalaukset suoritettiin samalla tavalla kuin oikeiden autojenkin. Pathfindereitä ehdittiin valmistaa vain n. 3000 kappaletta, joten kyse on melkoisesta harvinaisuudesta. Samanlainen aarre löytyy myös Ruotsin kuninkaalta, Kaarle Kustaalta, joka sai oman polkuautonsa ollessaan vasta nuori pojankloppi. Forty-mallia valmistettiin kaiken kaikkiaan vuosina 1950-71 yhteensä 32098 kappaletta. 

Punainen Pathfinder on Tapanin viimeisin hankinta ja se löytyi yksityishenkilöltä Turun läheltä sijaitsevasta Paattisten-kunnasta. Edellisellä omistajalla polkuauto oli ehtinyt olla jo yli 35 vuotta. Pathfinderissä on useita hienoja yksityiskohtia kuten käsijarru, joka vaikuttaa vetäviin takapyöriin sekä englantilaiset Dunlop Gord -merkkiset ilmakumipyörät, kooltaan 12 ½ x 2 ¼ tuumaa. Irrotettavan konepellin alta löytyy feikkimoottori, jossa on mm. 4 kpl oikeita sytytystulppia ja kaksi venttiilikoppaa. Tällä hetkellä Vesasen yksilöstä kuitenkin puuttuu vielä venttiilikopat, tulpanjohdot sekä koneplootun nahkaiset kiinnitysremmit. Hyllyltä löytyy toki jo yksi entraamista odottava venttiilikoppa. Sekä Pathfinderiin että J40:seen on mahdollisuus hankkia Englannista alkuperäisen mukaista repropalikkaa. Kalleimmista osista joutuu pulittamaan yli 700 Suomen markkaa.

Old Toy's Story

Osa Tapanin pedaaliautoista on ollut myös suuren yleisön nähtävillä mm. vuoden -99 Tampereen Hot Rod & Rock Showssa sekä kerran Turun Seudun Mobilistien järjestämässä tapahtumassa Turun Messukeskuksessa. Joskus Tapani järjesti perheineen mobilistien kesätapahtumaan lapsille tarkoitetun polkuautokisan, jossa nuoret vauhtipäät polkivat kilpaa itserakennetulla radalla ja mukana kuvioissa olivat tietenkin myös keltaiset varoitusliput sekä ruutulippu. Vesasen jälkipolvi on ollut myös innolla mukana isänsä keräilyharrastuksessa ja mm. tytär otti osaa 5-vuoden ikäisenä oikeille autoille tarkoitettuun retkeilyajoihin. Tapahtumassa eräs mukava vanhempi herrasmies luovutti tytölle oman virallisen retkeilyajojen kilpensä, sillä miehen mielestä kilpi kuului oikeutetusti happeningin lystikkäämmälle kulkupelille. Tämän hienon eleen olisivat voineet toteuttaa myös tapahtuman järjestäjät, sillä tytär sai ansaittua huomiota myös valtakunnallisessa lehdistössäkin. 

Tapani on polkuautokeräilyharrastuksensa innostamana ideoinut tyyliin sopivan hienon fiftieshenkisen peltikyltin (Old Toy´s Story - Tapsas Pedal Car´s), jonka maalasi itse Wizzard eli Pekka Mannermaa. Polkuautoteema löytyy myös Vesasen käyntikortista, jossa komeilee legendaarinen Austin J-nelikymppinen. Tapanin keräilyharrastus jatkuu takuuvarmasti myös tulevaisuudessa, sillä säilytystilaa löytyy omasta takaa vielä runsain mitoin. Suurinta osaa autoista säilytetäänkin nimenomaan omakotitalon varastotiloissa, mutta muutama yksilö on löytänyt paikkansa myös kotitalon katosta, josta ne ilahduttavat positiivisuudellaan niin isäntäväkeä kuin tuttaviakin. Vesasen keräilyharrastus ei rajoitu ainoastaan poljettaviin pienoisautoihin, sillä mieheltä löytyy niin ikään mielenkiintoinen kokoelma esim. vanhoja pellistä, metallista ja muovista valmistettuja leikkiautoja.